Sivut

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Hapattamista Glimsin tilalla

Olin eilen Glimsin tilalla oppimassa lisää hapattamisesta. Olen kefiirinteon, kombuchan ja kaiken muun hapatuksen myötä ollut koko ajan vaan kiinnostuneempi fermentoinnista ja hapatetun ruoan terveysvaikutuksista. Tilalla järjestettiin työnäytös, jossa selitettiin hapattamisen periaatteet samalla tehden hapankaalia, -kurkkuja sekä -kesäkurpitsaa. Asia oli pitkälti ennestään tuttua sillä olen lueskellut aiheesta paljon, mutta on kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja toimivia reseptejä.

2013-07-30 12.39.01
Hapankurkut työn alla.
2013-07-30 12.30.54
Kaalinhakkausta ammattilaismaisella pulikalla.
Olin juuri paria päivää aikaisemmin saanut ensimmäisen oman erän kimchiä valmiiksi, ja liian isoa suolamäärää lukuunottamatta se onnistui hyvin. Tekemällä selkeästi oppii, mutta oman hapankaalin tai muiden kasvisten teko on kyllä älyttömän helppoa. Heti näytöksen jälkeen kaupasta tarttui mukaan iso punakaali, joka on parhaillaankin keittiössä tekeytymässä, kuten myös kookosjogurtti ja pari satsia kefiiriä :-D. Minäkö hurahtanut?
2013-07-30 12.52.59
Helppoa kuin hapankaalin teko.

2013-07-30 13.16.50
Satsit valmiina happanemaan.
Valmista näytöksessä ei tietenkään vielä tullut, sillä happaneminen kestää päivistä viikkoihin. Se on musta jotenkin jännän palkitsevaa touhua. En osaa kasvattaa tai pitää hengissä mitään kasveja, mutta kefiiriä tai hapankasviksia tehdessä tuntuu, kuin loisi jotain elävää. Sinänsä sitä luokin, sillä maitohappobakteereille täytyy luoda oikeanlaiset olotilat, jotta ne pääsevät lisääntymään ruuassa.

Glimsin tila Espoossa oli uusi tuttavuus. Maatilamuseo on Jorvin vieressä, ja siellä on paljon nähtävää ja opittavaa siitä, millaista elämä oli sata vuotta sitten. Työnäytöksiä ja muita workshoppeja järjestetään koko ajan, ja ne sisältyvät pääsymaksun hintaan (4/3 €). Kannattaa käydä, jos liikkuu lähistöllä.

2013-07-30 11.58.23
Wanhan ajan keittiö.
2013-07-30 13.43.29
Angry bird.
2013-07-30 13.45.14

Kun saan hapankaalin valmiiksi (ja kun se onnistuu erinomaisesti), postailen helpon kaalireseptin tänne. Kimchin tekoa harjoittelen vielä, ja laitan siitäkin myöhemmin lisää juttua.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Vesikefir ja pari sanaa hapatetuista ruuista

Kerroin aiemmassa postauksessa vesikefir-hankinnastani. Päätin testata alkuun mahdollisimman yksinkertaista reseptiä, ja päädyin siementen herättelyn jälkeen tekemään ensimmäisen satsin yksinkertaisesti veteen ja täysruokosokeriin. Vesikefirin siemenet toimivat periaatteessa lähes missä tahansa sokeripitoisessa vesipohjaisessa nesteessä, joka ei vahingoita kefirin siemeniä. Esimerkiksi mehut ja kookosvesi toimivat hyvin, ja näitä pitääkin joskus testata. Sitrusmehut voivat olla turhan ronskeja ja vahingoittaa siemeniä, ja samaten hunaja antibakteeristen ominaisuuksiensa vuoksi on makeutuksessa huono idea.

Veden, sokerin ja kefiirin siementen yhdistämisen jälkeen keitoksen annetaan seistä rauhassa 24-48 tuntia. Purkin suu pitää peittää huolellisesti, sillä varsinkin näin kesä-aikaan sokeripitoinen ja käyvä neste houkuttaa äkkiä purkin täyteen kärpäsiä. Parissa vuorokaudessa nesteen väri vaalenee sekä sinne ilmestyy pieniä kuplia, jotka kertovat käymisprosessin pyörivän hyvällä tahdilla.

2013-07-07 09.58.06
Oikealla sokerivesi valmiina käymään, vasemmalla valmis vesikefir. Sisältö on täysin sama,
mutta huomaa käyneen kefirin vaaleampi väri.

2013-07-07 10.24.12
Pohjalla kefirin siemenet ja päällä huppu.
Ensimmäinen satsini kävi 48 tuntia, jonka jälkeen poistin siemenet ja laitoin ne uuteen satsiin. Valmiista juomasta jätin osan hiilihapottumaan suljettuun astiaan, ja osasta tein itselleni drinksun sitruunamehun ja jäiden kanssa.
2013-07-07 11.17.04
Vesikefiiriä ja sitruunamehua.
Maun osalta en oikein tiennyt mitä odottaa, ohjeissa ja resepteissä kun pyöri ainoastaan sana "tasty". Olihan se maistuvaa; täysruokosokerista tehty ja sitruunamehulla maustettu kefir oli ihan kuin simaa! Hyvää, joskin sokeriin tottumattomalle aika makeaa. Seuraavaa satsia käytän 72 tuntia - pidempää aikaa ei suositella, jotta kefirin siemenet eivät näänny nälkään sokerin huvetessa liemestä.

Testailu jatkukoon. Mietteissä on kookosvesikefir ja omenamehukefir (tulisko tästä niinku siideriä?). Olen käyttänyt probiootteja kapselimuodossa satunnaisesti, mutta mieluiten pitäisin niiden sijaan hapatettuja ruokia jatkuvassa käytössä. Minulla ei ole mitään vatsaongelmia, joten en nää jatkuvalle probioottilisäravinteiden käytölle tarvetta. Hapatetut ruoat sen sijaan ovat ruokaa, ja sisältävät muitakin ravinteita probioottien lisäksi. Virossa käytin maitokefiriä ja hapankaalia, mutta Suomesta en ole löytänyt maitokefiriä, enkä omaan suuhuni maistuvaa hapankaalia (olen ronkeli). Kimchin tekoa aion kokeilla joku päivä, reseptikin on valmiina. Kookosjogurtti on pöydällä valmiina tekeytymässä. Tavallinen jogurtti ei jostain syystä pysy jatkuvassa käytössä, vaikka sitä silloin tällöin testailenkin. Virossa tavalliset hapankurkut ovat maailman oksettavin elintarvike, enkä voi sietää edes niiden hajua, joten ne ovat poissa laskuista. Mitä muita hapantuotteita olette kokeilleet? Periaatteessa mitä tahansa kasviksia voisi itse hapattaa. Esimerkiksi hapanporkkanat ei kuulosta musta huonolta idealta.

Uskon monipuolisen hapatettujen ruokien käytön tukevan suoliston monimuotoista mikrobistoa hyvällä tavalla. Ultrapuhdas ruokamme ei nykyään muuten sisällä yhtä paljon bakteereita ja pieneliöitä, kuin mitä ruuassa on joskus ennen ollut - niin hyvässä kuin pahassa. Vatsaongelmaisille suosittelisin hapatettujen ruokien lisäksi (mikäli maha niitä kestää) silti päivittäistä laadukasta probioottivalmistetta.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kefir-keitoksia

Virossa maitokefir on iso juttu, ja sitä löytyy maitopurkeissa mistä tahansa kaupasta. Kefir on vähän kuten piimää, mutta ei ihan kuitenkaan. Kefirissä on luonnostaan jonkun verran alkoholia käymisen lopputuloksena, ja lisäksi tietysti iso kasa hyviä pöpöjä. Käsitykseni mukaan hapanmaitotuotteissa mikrobien metabolian tuloksena suuri osa maidon ongelmallisista partikkeleista on hävinnyt, joten siksi hapanmaitotuotteet voivat sopia muuten maito-ongelmallisille.

En juo maitoa enkä kyllä kefiiriäkään, mutta siitä saa aikaan älyttömän hyvän sorbetin... tosin sorbetissa ei ole maitoa, joten ehkä kyseessä on kerbetti. Kefiiriä, pakastemarjoja ja Virossa suosittuja pakastekirsikoita kuppiin, muutama tippa steviaa päälle ja sauvalla sekaisin. Nam!


Kerbetti

Suomesta ei kefiiriä saa, enkä halua käyttää maitotuotteita suurissa määrin, joten tilasin tässä muutama päivä sitten vesikefiirin siemeniä. Olen kytännyt niitä (ja muita tuotteita ja reseptejä) Cultures for Healthin sivuilta jo ties kuinka pitkään, ja tajusin nyt sitten, että Suomeen tilaaminen ei tuolta onnistu. Pikainen etsintä tuotti tanskalaisen nettikaupan nimeltä Hjemmeriet, josta pistin samantien tilauksen menemään. Tilauksen teko onnistui auttavan ruotsin kielen sekä Google Translatorin avulla, ja kefiirin siemenet kolahtivat onnellisesti postiluukusta 2 päivää myöhemmin. Hyvä ja nopea palvelu, voin suositella!

Vesikefiirin etuna on lyhyt käymisaika (24-48 h) ja vesipohjaisuus, sillä sitä on helpompi juoda enemmän, kuin vaikkapa maitopohjaista juomaa. Mitään muuta ei tarvita, kuin vettä, astia, sokeria sekä kefiirin siemenet. Mitään oikeita siemeniähän nuo eivät tietysti ole, vaan koostuvat maitohappobakteerien ja hiivojen erittämästä polysakkaridirakenteista - mukana on siis hyviä pöpöjä, ja niiden "koteja". Hyvissä olosuhteissa mikrobit hyödyntävät tarjolla olevan ravinnon (sokerin), lisääntyvät ja rakentavat siinä sivussa itselleen lisää koteja (niitä siemeniä). Jännempää kuin elokuvissa!


2013-07-01 17.02.56
Vesikefiirin siemeniä - mistään jyvistä (grains) tai siemenistä ei oikeasti ole kysymys.
2013-07-01 17.03.36
Mun tanskan kieli oli vähän ruosteessa...

2013-07-01 17.03.53
...Mutta onneksi oli ohjeet myös amerikaksi.
Keitokset on parhaillaan käynnissä. Tykkään kovasti askarrella tällaisten juttujen parissa, ja jos tuloksena on itse tehtyä, edullista probioottista (ehkä jopa maistuvaa) juomaa, niin mikäs sen parempaa. Tuloksista lisää myöhemmin :-)