Sivut

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tartossa taas


2013-08-29 16.43.57

Oi Viro. Täällä kuuma vesi on kiehuvaa, ja sopivasti lämpimän veden saanti vesihanasta jostain syystä aina vaikeaa. Ruoka on halpaa ja tomaatit doupattuja, eikä kassamyyjä todennäköisesti katso silmiin. Kanssaopiskelijan sanoin Virossa mikään ei sovi ensiyrittämällä, mutta kaikki järjestyy lopulta.

2013-09-01 102

Varsinainen ikävä tänne ei ole ollut, mutta täällä on todella kiva olla taas. Lensin viime viikon torstaina taas Tarttoon uutta alkavaa lääkisvuotta varten. Anne, Cursus II. Hämmentävää, vastahan minä aloitin? Kaikki viime vuonna opittu on onneksi unohtunut kesän aikana, jotta varmasti olisi opittavaa tänäkin vuonna.

2013-08-31 08.24.33

Tänään oli ensimmäinen koulupäiväkin. Ensimmäiset viikot ovat vähän leppoisampia, sillä osa aineista alkaa myöhemmin, mutta ihan helpolla ei kuitenkaan päästä - eka koe on jo viikon päästä, iiks. Luottamusta herättävää on, etten tänään tunnilla muistanut edes, miksi niitä jutskaleita kutsuttiin joita molekyylit muodostavat toistensa välille (bonds, sidokset)...


Biokemiahan jatkuu viime vuodelta, mutta kaikki muut alkavat aineet ovat ihan upouusia: epidemiologia ja biostatistiikka, immunologia, fysiologia, mikrobiologia ja meditsiiniteooria, mitä se sitten liekään. Viron kielen opiskelu jatkuu myös, ja sitä yritän tankata nyt itsekin ahkerasti.





perjantai 9. elokuuta 2013

Helpot hapankurkut

Hapatus jatkuu! Hapankaalia on tietoni mukaan ainakin muutama testannut, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole hapankaalin ystäviä. Suolakurkuista (hapankurkuista) tykkää ehkä useampi. Hapatetut eli maitohappokäyneet kurkut ovat ihan eri asia, kuin kaupan etikassa lilluvat mauste- tai herkkukurkut.  Etikkaan säilötyt kurkut eivät sisällä maitohappobakteereja, eikä niillä siten ole vastaavia terveysvaikutuksia kuin maitohappokäyneillä ruuilla. Kuulemani mukaan aitojen hapankurkkujen maku on myös huomattavasti parempi. Hapankurkkuja myydään kaupoissa yleensä venäläisen suolakurkun nimellä, eikä ainesosissa ole etikkaa. Lähikaupassani 2 kappaletta hapankurkkuja kustansi vajaat 3 euroa, joten huomattavasti halvempaa ja jännempää on tehdä itse! :-)

Mua ei saisi rahastakaan syömään hapankurkkuja (YÄK), mutta M tykkää niistä. Kädet syyhysivät hapankaalin jälkeen tehdä jotain muutakin hapanta, joten kokeilin sitten kurkkuja.


Helpot hapankurkut

tuoreita ja hyväkuntoisia avomaan kurkkuja
suolavettä: 1 rkl merisuolaa per 1 litra huoneenlämpöistä vettä
hapatuksen käynnistäjä: esim. heraa, pala hapankaalia, probiootteja tms. (lue lisää ohjeista)
(mausteita, esim. valkosipulin kynsiä, tilliä tms.)

Pese kurkut huolellisesti, poista kannat ja pilko viipaleiksi tai tikuiksi. Asettele kurkut puhtaaseen lasiastiaan tiiviisti, ja viritä päälle joku paino, mikä pitää ne nesteen alla. Itse pilkoin kurkut muuten viipaleiksi, mutta päälle viritin sopivan mittaisia kurkkutikkuja, jotka estivät viipaleiden nousemisen pinnalle. Kaada päälle suolavettä, kunnes kurkut peittyvät reilusti.

Toisin kuin hapankaali, kurkut eivät välttämättä lähde itsestään aina hyvin käymään. Hommaa voi toki testata pelkällä suolavedellä, mutta varmimman lopputuloksen saa, kun laittaa astiaan mukaan jotain, mikä käynnistää hapatuksen. Tähän sopii periaatteessa mikä tahansa, mikä sisältää maitohappobakteereja. Itse laitoin mukaan vähän kaalimehua aiemmasta hapankaalisatsista, ja pala hapankaalia tai jotain muuta hapatettua ruokaa kävisi yhtä lailla. Myös hera on todettu hyväksi käynnistäjäksi (huom. eri asia kuin heraproteiinijauhe). Heraa saa laittamalla jogurttia, piimää tai pehmeää rahkaa kahvinsuodattimeen valumaan esim. yöksi - irtoava neste on maitohappobakteereja sisältävää heraa, jota voi laittaa hapatuksen aloittajaksi kurkkusatsiin pari ruokalusikallista. Periaatteessa myös probioottikapselin sisältöä voisi käyttää, mutta eri bakteerit käyttäytyvät eri tavalla, joten lopputulos voi olla arvaamaton. Suosittelisin nestettä tai hapatetun kasviksen palaa aiemmasta hapatussatsista (tai kaupan hapankaalista tai -kurkusta), tai heraa.

Kun kurkut on viritetty nesteen pinnan alle ja mukana on mahdolliset mausteet (mulla oli 3 valkosipulin kynttä), peitä purkki harsolla tai kannella, mutta EI ilmatiiviisti. Anna hapattua 1-3+ päivää huoneen lämmössä, ja maistele kurkkuja välillä. Kun ne ovat sopivan happamia, siirrä purkki jääkaappiin ja syö pois omaan tahtiin.

Unohdin ottaa kuvan tekovaiheesta, joten tässä teille satsin ainoa selviytyjä.

2013-08-04 20.22.30
Survivor.

torstai 1. elokuuta 2013

Superhelppo kotitekoinen hapankaali


Hapankaalireseptejä on netti pullollaan, mutta tämä on testattu ja koettu erittäin toimivaksi, maukkaaksi ja erityisen helposti. En tiedä sinusta, mutta minulla ei ainakaan ole 15-asteista maakellaria, fermentaatioruukkuja tai mitään hapatuksen käynnistäjiä kotona, joten tein yksinkertaisesti. Olen kuullut, että se on kaunista. Kuten tämäkin:

2013-08-01 09.54.42

Superhelppo kotitekoinen hapankaali

Ainekset
1 kg kaalia tai punakaalia
~15 g suolaa eli noin ruokalusikallinen
(vettä)

Välineet
iso kattila tai ämpäri murjomista varten
lasinen astia käymistä varten
perunasurvin tai muu kalikka
puisia grillitikkuja tai joku muu soveltuva paino

Pikaohjeet:

1. Ota talteen pari isoa kaalinlehteä ja pilko loppukaali
2. Hiero suola kaalihakkeeseen kattilassa
3. Murjo kaalia, kunnes sen mehut irtoavat hyvin
4. Siirrä kaali käymisastiaan ja painele se hyvin alas
5. Varmista, että kaali peittyy nesteeseen - lisää tarvittaessa suolavettä
6. Peitä pinta isoilla kaalinlehdillä ja lisää paino, joka pitää kaiken kaalin nesteen alla
7. Peitä löysästi kannella tai harsolla ja siirrä käymään
8. Odota 2-3 päivää ja siirrä jääkaappiin.

1. Ota talteen pari isoa kaalinlehteä ja pilko loppukaali
Valitse kaupassa hyvännäköinen, siisti ja kiinteä kaali. Puhtaasta kaalista ei tarvitse kuoria päällimmäisiä lehtiä pois tai edes pestä niitä, sillä ne sisältävät hyviä maitohappobakteereja, jotka auttavat käynnistämään fermentaation. Ota pari päällimmäistä isoa lehteä talteen kokonaisena, sillä tarvitset niitä myöhemmin. Loput kaalista voit pilkkoa haluamallasi tavalla. Suomalainen kaupoissa myytävä hapankaali on pilkottu tai raastettu ihan pieneksi soiroksi, mutta itse tykkään pureskella vähän isompaa palasta. Oma hapankaalini on siis mallia chunky, mutta kaalihakkeen koolla ei ole hapatuksen kannalta väliä.

2. Hiero suola kaalihakkeeseen kattilassa
Iske pilkottu kaali kattilaan tai ämpäriin, ja lisää suola. Hiero suola kunnolla kaaleihin ja sekoita hyvin. Suola irroittaa kaaleista nestettä, ja seuraavan vaiheen tarkoituksena on murjoa kaalia niin, että se pehmenee, rakenne rikkoutuu ja kaalimehut irtoavat hyvin kaalista. Suolatun kaalin voi jättää muhimaan pöydälle kannen alle vartista tuntiin, jonka jälkeen mehut irtoavat paljon paremmin.

3. Murjo kaalia, kunnes sen mehut irtoavat hyvin
Kaalin murjonta on paras osa! Väkivaltaisuuden takia tämä osuus pitää tehdä jossain muussa kuin lasisessa astiassa. Itse käytin kattilaa ja perinteistä puista perunasurvinta (tähän malliin). Jos perunasurvinta ei nyt just löydy, käytä mielikuvitusta. Mikä vaan kestävä esine, jossa on kohtalaisen tasainen pohja käy; metallinen astia, pienempi kattila, kuksa, mitä vaan. Murjo, hakkaa ja murskaa kaalia! Tämän voi ottaa treenistä. Tuoreet valkokaalit ovat varsin mehukkaita ja nesteet irtoavat niistä helposti, mutta punakaali oli haastavampi. Samoin kaalisilpun koko vaikuttaa, ja pienemmästä raasteesta neste irtoaa paljon helpommin.

4. Siirrä kaali käymisastiaan ja painele se hyvin alas
Ideaalitilanteessa kaalin saa murskattua niin, että se peittyy painaessa omaan mehuunsa. Tällä ei kuitenkaan ole käytännön valiä, sillä kuivemman kaalisilpun kanssa voi käyttää lisänä vettä. Kaalia saa hakata ihan reippaasti, ja kun olet saanut tarpeeksesi, siirrä kaali mehuineen lasiseen astiaan. Itselläni on käytössä vajaan parin litran vanha säilykekurkkupurkki, joka oli tarkoitukseen loistava. Myös CocoVin kookosöljypurkki on erinomainen, se vetää litran. Painele kaali survimella tai käsin tiiviisti astian pohjaan, niin että väliin ei jää ilmaa.

5. Varmista, että kaali peittyy nesteeseen - peitä pinta isoilla kaalinlehdillä, lisää tarvittaessa suolavettä ja lisää paino, joka pitää kaalin nesteen alla
Peitä koko kaalikeko niillä parilla isolla talteen ottamallasi kaalinpalalla. Ideana on vain pitää pientä kaalihaketta nousemasta pintaan. Peiton ei tarvitse olla täydellinen. Paina kaalia peittoineen alaspäin, ja mikäli neste ei nouse selkeästi kaalien yli, lisää suolavettä (1 rkl suolaa per 1 l vettä, sekoita hyvin). Mikään osa kaalista ei saa nousta nestepinnan yläpuolelle, tai se alkaa todennäköisesti homehtumaan. Tämä on tärkein osuus! Purkkia ei kuitenkaan kannata täyttää ihan piripintaan asti, vaan tyhjää tilaa saa jäädä reippaasti.


2013-07-30 18.22.58

Oman kerroskaalini (puna- ja valkokaalia) peitin ensin kaalinlehdillä, ja lisäsin vielä aika reippaasti suolavettä, kun punakaalista ei paljoa mehua irronnut. Sain astian kivasti täyteen, mutta se ei ole pakollista. Kaalinlehtien päälle ennen kapenevaa suuaukkoa viritin grillitikun pitämään kaalinlehdet alas painettuna (katkoin sen sopivan pituiseksi). Tein viimeksi kimchi-hapankaalisalaattia, jonka määrä oli puolet pienempi, joten laitoin koko komeuden päälle tavallisen pienen juomalasin painamaan kaalinlehtiä alas. Periaatteessa yhtä hyvin voisi myös joka päivä useamman kerran lusikalla painaa kaaleja nesteen pinnan alle, mutta painon käyttäminen on varmin keino.

6. Peitä löysästi kannella tai harsolla ja siirrä käymään sopivaan paikkaan
Kannen tarkoitus on pitää ötökät ja muut loitolla. ÄLÄ peitä purkkia ilmatiiviisti, tai saat parissa päivässä hapankaalipäällysteiset seinät, sillä purkki voi räjähtää. Sopiva käymispaikka on huoneenlämpöinen, auringonvalolta suojattu ja mielellään niin lähellä, että voit helposti kurkata, miten kaali voi. Sitten vaan odotellaan!

1-2 päivän kuluessa pitäisi kaalipurkkiin alkaa kertymään pieniä ilmakuplia - tämä on merkki happamoitumisesta ja siitä, että fermentaatio on hyvin käynnissä. Anna itsellesi high-five onnistumisen juhlistamiseksi, ja tsekkaa purkin nestepinta. Kaalien pitäisi olla kokonaan nesteen peitossa, ja nesteen pinta on todennäköisesti noussut käymiskaasujen tuotannon vuoksi. Kaali alkaa myös nopeasti tuoksua hieman happamalta, mutta ihan miellyttävältä.

2013-07-31 13.10.46

Jos kaali käy esim. keittiötasolla, purkki kannattaa pitää syvän lautasen päällä, jotta kaalimehut eivät valu pitkin pöytiä, kuten kuvassa (myös käymiskaasukuplat ovat näkyvissä). Fermentaation jyllätessä purkit tulvivat usein yli. Paina kaalia päivittäin tai jopa useamman kerran päivässä alaspäin lusikalla niin, että nestekuplat pääsevät pintaan. 

7. Odota 2-3 päivää ja siirrä jääkaappiin.
Pidä kaali turvassa ja hoivaa sitä hellästi, ja ennen pitkää se alkaa näyttää houkuttelevan syömäkelpoiselta! Oma kaalisatsini kävi 2 päivää, mutta talvella vaadittava aika voi olla pidempikin. Mistä sitten tietää, että kaali on valmista? Käytä aistejasi. Tämä on tärkeää, sillä kun puhutaan luonnollisesta käymisprosessista joka on bakteerien ja hiivojen varassa olevaa toimintaa, on aina mahdollista, että jotain on mennyt pieleen. Haista ensin kaaliastiaa; hajun pitäisi olla... hapankaalimainen. Tiedät kyllä, jos olet syönyt joskus hapankaalia. Hapan, mutta ihan miellyttävä, eikä missään nimessä mätä tai paha. Ota haarukalla lautaselle vähän kaalia, ja haista sitä. Jos et havaitse mitään puutteita, maista. Om nom!

Maistelu kannattaa heti 2. päivästä lähtien, ja kun maku on omaan suuhusi hyvä ja riittävän hapan, siirrä astia jääkaappiin. Käyminen hidastuu merkittävästi jääkaapissa, mutta ei lopu kokonaan - hapankaali säilyy jääkaapissa helposti kuukausia, mutta happanee lisää pikkuhiljaa. Omatekoisen hapankaalin kanssa sitä ongelmaa ei kyllä pitäisi olla, sillä se on hyvää! Oma hapanpunakaalini oli ainakin täydellisen rouskuvaa ja sopivan miedon hapanta. Kaupan hapankaalit ovat mielestäni tasoltaan epätasaisia (osa raa'an oloista ja osa todella hapanta), ja hinta omatekoiselle on ainakin 5 kertaa pienempi. Omatekoisen ruuan syöminen on lisäksi jotenkin erityisen tyydyttävää. Ja se sopii kaiken kanssa.

2013-08-01 10.07.27

Lisää hapattamisesta voi lukea aiheelle omistautuneelta erinomaiselta nettisivulta: Cultures for Health. Tiedän ainakin yhden (Anni!), joka varmaankin kokeilee tätä :-) Kertokaahan, miten testailut onnistuvat!

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Hapattamista Glimsin tilalla

Olin eilen Glimsin tilalla oppimassa lisää hapattamisesta. Olen kefiirinteon, kombuchan ja kaiken muun hapatuksen myötä ollut koko ajan vaan kiinnostuneempi fermentoinnista ja hapatetun ruoan terveysvaikutuksista. Tilalla järjestettiin työnäytös, jossa selitettiin hapattamisen periaatteet samalla tehden hapankaalia, -kurkkuja sekä -kesäkurpitsaa. Asia oli pitkälti ennestään tuttua sillä olen lueskellut aiheesta paljon, mutta on kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja toimivia reseptejä.

2013-07-30 12.39.01
Hapankurkut työn alla.
2013-07-30 12.30.54
Kaalinhakkausta ammattilaismaisella pulikalla.
Olin juuri paria päivää aikaisemmin saanut ensimmäisen oman erän kimchiä valmiiksi, ja liian isoa suolamäärää lukuunottamatta se onnistui hyvin. Tekemällä selkeästi oppii, mutta oman hapankaalin tai muiden kasvisten teko on kyllä älyttömän helppoa. Heti näytöksen jälkeen kaupasta tarttui mukaan iso punakaali, joka on parhaillaankin keittiössä tekeytymässä, kuten myös kookosjogurtti ja pari satsia kefiiriä :-D. Minäkö hurahtanut?
2013-07-30 12.52.59
Helppoa kuin hapankaalin teko.

2013-07-30 13.16.50
Satsit valmiina happanemaan.
Valmista näytöksessä ei tietenkään vielä tullut, sillä happaneminen kestää päivistä viikkoihin. Se on musta jotenkin jännän palkitsevaa touhua. En osaa kasvattaa tai pitää hengissä mitään kasveja, mutta kefiiriä tai hapankasviksia tehdessä tuntuu, kuin loisi jotain elävää. Sinänsä sitä luokin, sillä maitohappobakteereille täytyy luoda oikeanlaiset olotilat, jotta ne pääsevät lisääntymään ruuassa.

Glimsin tila Espoossa oli uusi tuttavuus. Maatilamuseo on Jorvin vieressä, ja siellä on paljon nähtävää ja opittavaa siitä, millaista elämä oli sata vuotta sitten. Työnäytöksiä ja muita workshoppeja järjestetään koko ajan, ja ne sisältyvät pääsymaksun hintaan (4/3 €). Kannattaa käydä, jos liikkuu lähistöllä.

2013-07-30 11.58.23
Wanhan ajan keittiö.
2013-07-30 13.43.29
Angry bird.
2013-07-30 13.45.14

Kun saan hapankaalin valmiiksi (ja kun se onnistuu erinomaisesti), postailen helpon kaalireseptin tänne. Kimchin tekoa harjoittelen vielä, ja laitan siitäkin myöhemmin lisää juttua.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Vesikefir ja pari sanaa hapatetuista ruuista

Kerroin aiemmassa postauksessa vesikefir-hankinnastani. Päätin testata alkuun mahdollisimman yksinkertaista reseptiä, ja päädyin siementen herättelyn jälkeen tekemään ensimmäisen satsin yksinkertaisesti veteen ja täysruokosokeriin. Vesikefirin siemenet toimivat periaatteessa lähes missä tahansa sokeripitoisessa vesipohjaisessa nesteessä, joka ei vahingoita kefirin siemeniä. Esimerkiksi mehut ja kookosvesi toimivat hyvin, ja näitä pitääkin joskus testata. Sitrusmehut voivat olla turhan ronskeja ja vahingoittaa siemeniä, ja samaten hunaja antibakteeristen ominaisuuksiensa vuoksi on makeutuksessa huono idea.

Veden, sokerin ja kefiirin siementen yhdistämisen jälkeen keitoksen annetaan seistä rauhassa 24-48 tuntia. Purkin suu pitää peittää huolellisesti, sillä varsinkin näin kesä-aikaan sokeripitoinen ja käyvä neste houkuttaa äkkiä purkin täyteen kärpäsiä. Parissa vuorokaudessa nesteen väri vaalenee sekä sinne ilmestyy pieniä kuplia, jotka kertovat käymisprosessin pyörivän hyvällä tahdilla.

2013-07-07 09.58.06
Oikealla sokerivesi valmiina käymään, vasemmalla valmis vesikefir. Sisältö on täysin sama,
mutta huomaa käyneen kefirin vaaleampi väri.

2013-07-07 10.24.12
Pohjalla kefirin siemenet ja päällä huppu.
Ensimmäinen satsini kävi 48 tuntia, jonka jälkeen poistin siemenet ja laitoin ne uuteen satsiin. Valmiista juomasta jätin osan hiilihapottumaan suljettuun astiaan, ja osasta tein itselleni drinksun sitruunamehun ja jäiden kanssa.
2013-07-07 11.17.04
Vesikefiiriä ja sitruunamehua.
Maun osalta en oikein tiennyt mitä odottaa, ohjeissa ja resepteissä kun pyöri ainoastaan sana "tasty". Olihan se maistuvaa; täysruokosokerista tehty ja sitruunamehulla maustettu kefir oli ihan kuin simaa! Hyvää, joskin sokeriin tottumattomalle aika makeaa. Seuraavaa satsia käytän 72 tuntia - pidempää aikaa ei suositella, jotta kefirin siemenet eivät näänny nälkään sokerin huvetessa liemestä.

Testailu jatkukoon. Mietteissä on kookosvesikefir ja omenamehukefir (tulisko tästä niinku siideriä?). Olen käyttänyt probiootteja kapselimuodossa satunnaisesti, mutta mieluiten pitäisin niiden sijaan hapatettuja ruokia jatkuvassa käytössä. Minulla ei ole mitään vatsaongelmia, joten en nää jatkuvalle probioottilisäravinteiden käytölle tarvetta. Hapatetut ruoat sen sijaan ovat ruokaa, ja sisältävät muitakin ravinteita probioottien lisäksi. Virossa käytin maitokefiriä ja hapankaalia, mutta Suomesta en ole löytänyt maitokefiriä, enkä omaan suuhuni maistuvaa hapankaalia (olen ronkeli). Kimchin tekoa aion kokeilla joku päivä, reseptikin on valmiina. Kookosjogurtti on pöydällä valmiina tekeytymässä. Tavallinen jogurtti ei jostain syystä pysy jatkuvassa käytössä, vaikka sitä silloin tällöin testailenkin. Virossa tavalliset hapankurkut ovat maailman oksettavin elintarvike, enkä voi sietää edes niiden hajua, joten ne ovat poissa laskuista. Mitä muita hapantuotteita olette kokeilleet? Periaatteessa mitä tahansa kasviksia voisi itse hapattaa. Esimerkiksi hapanporkkanat ei kuulosta musta huonolta idealta.

Uskon monipuolisen hapatettujen ruokien käytön tukevan suoliston monimuotoista mikrobistoa hyvällä tavalla. Ultrapuhdas ruokamme ei nykyään muuten sisällä yhtä paljon bakteereita ja pieneliöitä, kuin mitä ruuassa on joskus ennen ollut - niin hyvässä kuin pahassa. Vatsaongelmaisille suosittelisin hapatettujen ruokien lisäksi (mikäli maha niitä kestää) silti päivittäistä laadukasta probioottivalmistetta.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kefir-keitoksia

Virossa maitokefir on iso juttu, ja sitä löytyy maitopurkeissa mistä tahansa kaupasta. Kefir on vähän kuten piimää, mutta ei ihan kuitenkaan. Kefirissä on luonnostaan jonkun verran alkoholia käymisen lopputuloksena, ja lisäksi tietysti iso kasa hyviä pöpöjä. Käsitykseni mukaan hapanmaitotuotteissa mikrobien metabolian tuloksena suuri osa maidon ongelmallisista partikkeleista on hävinnyt, joten siksi hapanmaitotuotteet voivat sopia muuten maito-ongelmallisille.

En juo maitoa enkä kyllä kefiiriäkään, mutta siitä saa aikaan älyttömän hyvän sorbetin... tosin sorbetissa ei ole maitoa, joten ehkä kyseessä on kerbetti. Kefiiriä, pakastemarjoja ja Virossa suosittuja pakastekirsikoita kuppiin, muutama tippa steviaa päälle ja sauvalla sekaisin. Nam!


Kerbetti

Suomesta ei kefiiriä saa, enkä halua käyttää maitotuotteita suurissa määrin, joten tilasin tässä muutama päivä sitten vesikefiirin siemeniä. Olen kytännyt niitä (ja muita tuotteita ja reseptejä) Cultures for Healthin sivuilta jo ties kuinka pitkään, ja tajusin nyt sitten, että Suomeen tilaaminen ei tuolta onnistu. Pikainen etsintä tuotti tanskalaisen nettikaupan nimeltä Hjemmeriet, josta pistin samantien tilauksen menemään. Tilauksen teko onnistui auttavan ruotsin kielen sekä Google Translatorin avulla, ja kefiirin siemenet kolahtivat onnellisesti postiluukusta 2 päivää myöhemmin. Hyvä ja nopea palvelu, voin suositella!

Vesikefiirin etuna on lyhyt käymisaika (24-48 h) ja vesipohjaisuus, sillä sitä on helpompi juoda enemmän, kuin vaikkapa maitopohjaista juomaa. Mitään muuta ei tarvita, kuin vettä, astia, sokeria sekä kefiirin siemenet. Mitään oikeita siemeniähän nuo eivät tietysti ole, vaan koostuvat maitohappobakteerien ja hiivojen erittämästä polysakkaridirakenteista - mukana on siis hyviä pöpöjä, ja niiden "koteja". Hyvissä olosuhteissa mikrobit hyödyntävät tarjolla olevan ravinnon (sokerin), lisääntyvät ja rakentavat siinä sivussa itselleen lisää koteja (niitä siemeniä). Jännempää kuin elokuvissa!


2013-07-01 17.02.56
Vesikefiirin siemeniä - mistään jyvistä (grains) tai siemenistä ei oikeasti ole kysymys.
2013-07-01 17.03.36
Mun tanskan kieli oli vähän ruosteessa...

2013-07-01 17.03.53
...Mutta onneksi oli ohjeet myös amerikaksi.
Keitokset on parhaillaan käynnissä. Tykkään kovasti askarrella tällaisten juttujen parissa, ja jos tuloksena on itse tehtyä, edullista probioottista (ehkä jopa maistuvaa) juomaa, niin mikäs sen parempaa. Tuloksista lisää myöhemmin :-)

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Meatza

En tiedä miksi en ole vielä postannut tätä reseptiä, mutta ilmeisesti moni ihminen on missannut tällaisen helpon tavan tehdä viljatonta pizzaa. Kyseessä on siis pohjaton pizza, eli meatza (suomeksi ehkä lihazza?)

2013-03-02 19.19.48

Kyynikko voisi väittää, että kyseessä on vain iso jauhelihapihvi, jossa on pizzatäytteet päällä. Mielestäni tämä on kuitenkin legitiimi pizza ilman turhia viljoja, ja siten myös käytännössä hiilariton versio.

Meatza (pellillinen)

pohja:
800-900 g (vähärasvaista) jauhelihaa
2-3 kananmunaa
(1-2 tl psylliumia)
paljon mausteita: suolaa, grillimaustetta, pizzamaustetta, paprikaa, cayennea, pippuria, maustepippuria jne

täytteet:
tomaattipyrettä
maun mukaan täytteitä: sipulia, tomaattia, paprikaa, sieniä, fetaa, juustoa, katkarapua, pepperonia, vuohenjuustoa yms.

Sekoita pohjan ainekset huolellisesti keskenään. Psylliumia en ole kokeillut itse vielä pohjassa, mutta testaan sitä seuraavassa satsissa - psyllium imee itseensä tehokkaasti nestettä, jota tästä pizzasta irtoaa paljon. Teoriassa ainakin psyllium voisi toimia hyvin pohjan mehevöittäjänä. Mausteita pohjassa pitää olla paljon, jotta se ei maistu puiselta. Levitä pohja pellille leivinpaperin päälle, ja painele tiiviiksi, tasaiseksi ja mahdollisimman ohueksi. Kannattaa käyttää vähän syvempää peltiä (1-2 cm), koska muuten nesteet valuvat uunin pohjalle.

Levitä pohjan päälle tomaattipyrettä ja täytä haluamillasi pizzatäytteillä. Juustoraaste pitää täytteet hyvin kasassa, mutta on optionaalinen - puolet kuvan pizzasta tehtiin maitovammaiselle ystävälleni ilman juustoa, ja maku ja koostumus olivat silti hyvät. Iske koko komeus uuniin 200 asteeseen, ja anna paistua, kunnes pohja on kypsä ja juusto ruskistunut. Itse olen yleensä antanut olla noin 30-40 minuuttia. Nestettä ja rasvaa irtoaa paljon, mutta se ei haittaa mitään. Poista uunista, siirrä lautaselle ja om nom.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Maanantai

Erinomaista maanantaita! Itse tykkään tästä päivästä, vaikka kaikkia ei aina miellytäkään.

monday
Monday: not for everyone

Koulussa on jotenkin epäilyttävän hiljainen jakso käynnissä. Ensi viikolla on kaksi isohkoa koetta, mutta ei kai niihin nyt vielä voi alkaa opiskelemaan? Omaa lukutyyliäni kutsun "binge studying disorderiksi"; edeltävänä iltana tungetaan aivot niin täyteen tietoa kuin mahtuu (infoähky), ja sitten koepäivänä oksennetaan kaikki paperille ja tyhjennetään aivot seuraavaa koetta varten. Tyyli on varmaan tuttu monelle - kurssikaverini sanoin: "Is there any other way to study?"

Tänään Basic Nursing -kurssilla pääsimme harjoittelemaan pistämistä. Kurssilla olemme harjoitelleet mm. käsien pesua ja sängyn petaamista, joten neulojen luovuttaminen fuksien pikku kätösiin oli jo askel tositoimia kohti. Potilaat neulattiin perusteellisesti täyteen antibiootteja.

2013-03-18 14.39.00
Pahaa-aavistamaton potilas.
Viime viikkoon mahtui 4 hyvää punttia. Muscle Madness -treeniohjelma on vaihtunut, ja kuten aavistelin, tykkään kovasti nykyisestä hitaampitempoisesta voimatreenistä. Sarjatauoilla tulee ehkä vähän tylsää, mutta saapahan lepäillä rauhassa. Joka treenissä on 10 sarjaa isoja pääliikkeitä, ja sarjamäärä nousee tulevina viikkoina sarjojen lyhentyessä. Kivaa!


perjantai 22. helmikuuta 2013

Tarton lääkishaku 2013

Olen antanut odottaa tätä postausta vähän turhan pitkään, mutta uuden lukukauden alkamisen sekä auki olevan yliopistohaun kunniaksi olkoot nyt tämän aika. Ensi viikolla on myös ensimmäiset histologian ja biokemian tentit, joten mitä muuta sitä tekisikään kuin välttelisi lukemista? :-D Kaikille jotka ovat laittaneet mailia - pahoittelut, etten ole vastannut aiemmin. Toivottavasti tämä postaus vastaa kysymyksiinne :-)


Hakuvaatimukset

Hakuprosessi on "minun ajoistani" (=viime vuodesta) muuttunut varsin radikaalisti. Kuten aiempina vuosina, vuosi sitten sisään haettiin käytännössä mahdollisimman kovalla SAT Biology -tuloksella, tänä vuonna motivaatiokirje määrittää 100% pisteistä ja hakuehtona on 640 pisteen minimitulos SAT Biologysta. Suomalaisten hakijoiden tulee olla valmistuneita ylioppilaita.

Motivaatiokirje

Tästä on kyselty jonkin verran, ja valitettavasti en oikein osaa auttaa. Kun itse hain Tartoon, ei motivaatiokirjettä otettu arvostelussa huomioon lainkaan. Kirjoitin sen kuitenkin ja liitin hakemukseen, lähinnä itseäni varten. Kerroin mm. miksi haluan lääkäriksi, millaisia kokemuksia minulla on ollut valmennustyön parissa ja miksi haluan nimenomaan Tarttoon. En tiedä lainkaan, millaisilla kriteereillä motivaatiokirje arvostellaan, joten kannattaa varmaan olla vaan rehellinen - mulla nousi aika paljon tunteita pintaan kirjettä kirjoitellessani, ja se oli musta ihan hyvä merkki. Netistä löytyy pilvin pimein ohjeita motivaatiokirjeiden tekemiseen, joten niitä voi googlailla vinkkejä halutessaan. Tsemppiä kirjoittamiseen, muuta en oikein osaa sanoa :-)

SAT Biology E/M

640 pisteeseen yltäminen ei ole todellakaan vaikeaa, ja pitäisi onnistua ilman kauheaa pänttäämistä jos lukiossa on biologiaa opiskellut. Yksi hyvä kokeeseen valmistava kirja (esim. Barron'sin SAT Biology) riittää mielestäni, sekä tietysti netistä löytyvä ilmaismateriaali (Sparknotes, Wikipedia). Kokeessa voi valita joko Ecology (E)- tai Molecular Biology (M) -painotuksen, mutta näillä on hyvin vähän merkitystä - käytännössä molemmat alueet pitää osata, ja niiltä kysytään yhteensä 60 kysymystä. Valitsemasi painotuksen mukaan vastaat vielä 20 lisäkysymykseen. Opiskele siis molempia osa-alueita. Mikäli lääkis kiinnostaa, niin M-painotus on aika luonnollinen valinta, ja E-alueen kysymykset taksonomiasta, lintulajeista, kukkien osasista ja erinäisista madoista voivat olla hankalia. Vaikka tietäisit vastauksen kysymykseen, voi oikea vastaus olla sanaston osaamisesta kiinni. Hyväkään englannin kielen taso ei välttämättä pelasta spesifin sanaston kanssa, joten itselle vieraat alueet kannattaa lukea hyvin ja monipuolisesti.


Kannattaa ehdottomasti opiskella suoraan englanniksi sen sijaan, että lukisi suomeksi ja kertailisi vähän sanastoa englanniksi. Jos bilsankirjat on olemassa valmiiksi suomen kielellä, niin niiden tukena kannattaa käyttää Sparknoteseja tai jotain muuta englanninkielistä lähdettä. Harjoituskokeita kannattaa myös ehdottomasti tehdä (näitä löytyy kokeisiin valmistavista kirjoista, voi tilata Amazonista), mutta huomio - Collegeboardin sivuilta löytyvät harjoituskysymykset ovat tasoltaan ihan liian yksinkertaisia. Itse kokeen kysymykset ovat haastavampia ja lisäpaineita tuo ajanpuute, joten itse koetilannetta kannattaa tarvittaessa harjoitella kellotettuna.

That being said, 640 pistettä on mielestäni hyvin matala pistemäärä, johon yltämisen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Luin ensimmäiseen kokeeseeni 5 h edeltävänä päivänä, ja sain sillä 720 pistettä. Hyvällä englannin kielen taidolla ja nopeudella pääsee jo pitkälle. Mikäli 640 pisteen saaminen tuntuu ylivoimaiselta, voi täällä Tartossakin olla vaikeaa.

Viimeinen mahdollisuus tehdä testi on 4.5., se ehtii vielä mukaan hakuun. SAT Biology -kokeen tiedot ja päivät löytyvät Collegeboardin sivuilta. Muista rekisteröityä ajoissa. Tulokset lähetetään suoraan haluamaasi yliopistoon, niitä EI voi lähettää itse.

Byrokratia

Ylivoimaisesti tylsin, kallein ja turhauttavin osuus - paperien pyörittäminen. Tarvitset:

  • aidoiksi todistetut kopiot alkuperäisistä lukion päästötodistuksesta ja YO-papereista. Hae näihin leimat joko maistraatista (maksullinen) tai YO-lautakunnalta YO-todistukseen (maksullinen) sekä oppilaitoksesta päästötodistukseen (tietääkseni ilmainen, kysy koulustasi).
  • auktorisoidun kääntäjän tekemä käännös lukion päästötodistuksesta sekä YO-todistuksesta. Kääntäjiä löydät esim. täältä. Lähetin tarjouspyynnöt useille kääntäjille ja lopulta maksoin muistaakseni viitisenkymppiä kaikkien tarvittavien paperien käännöksistä, leimoista ja kopioista. Kääntäjän tulee jossain vaiheessa nähdä alkuperäispaperit livenä, joten varaudu menemään paikan päälle tai keksimään joku muu ratkaisu. 
  • kopio voimassa olevasta passista.
  • skannaukset kaikista ylläolevista.
Hakiessasi siis liität hakuapplikaatioon skannaukset papereista, lähetät postitse virallisiksi todistetut kopiot alkuperäispapereista sekä viralliset (leimalliset) kopiot virallisista käännöksistä ja sisään päästessäsi näytät syksyllä aidot paperit paikan päällä hakutoimistossa (helpoin ja mukavin osuus :-). Jee jee.


NB! Näin homma meni viime vuonna - varmistathan itse, että sinulla on kaikki oikeat paperit oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tarton hakutoimistoon voi hyvin laittaa mailia tai soittaa kysymyksineen, jos jokin asia on epäselvä.

Medicine 13/14

Huomattava muutos opetusohjelmaan on se, että jatkossa koko 6-vuotinen tutkinto opiskellaan englanniksi. Meidän vuosikurssimme on viimeinen, jolla kieli vaihtuu 2 vuoden jälkeen viroon. Klinikkavaiheen englanninkielinen toteutus on vielä ilmeisesti auki, mutta potilaiden kanssa kommunikointi toteutetaan todennäköisesti osittain tulkaten, osittain viroksi (viron opetusta lisätään kahteen kertaan viikossa, ja opetus jatkuu läpi koko opintojen.) Suomalaisille viron kieli ei todennäköisesti tuota ongelmia, mutta muiden maiden hakijoille pari tuntia viikossa tuskin riittää kielen oppimiseen - varsinkin, kun on muutama muukin (tärkeämpi) aine opiskeltavana.

Muutokset tutkinnossa heijastuvat myös lukukausimaksuihin. Tutkinnon hinta nousee aika rajusti; kun me maksamme 7800 e vuodessa englanninkielisestä opetuksesta ja parin vuoden jälkeen muutaman tonnin vähemmän vironkielisestä, ensi vuodesta eteenpäin lukuvuosimaksu on noin 11 000 e vuodessa, ilmeisesti loppuun asti.

Raha-asioita miettiville - jos asia on sinulle tärkeä, rahoitus mitä todennäköisimmin järjestyy jollain lailla. Opiskelu voi olla kallista, mutta se järjestyy. Opetuksen hinta on mielestäni jo todella suolainen, mutta tulisin siltikin itse varmasti tänne uudestaan.


Opiskelu Tarton yliopiston lääkiksessä on joskus enemmän kivaa, joskus vähemmän kivaa (ja joskus ihan skeidaa). Opetuksen taso saattaa vaihdella, mutta kuulemani mukaan paranee klinikkaa kohti. Kokeita on ajoittain todella paljon (käsittääkseni enemmän kuin Suomessa), ja täällä opiskelijoita testataan jatkuvasti. Ainakin nyt opintojen alussa joutuu opettelemaan todella paljon asioita ulkoa - virossa rakastetaan kaikenlaisia listoja ja niiden ulkoaopettelua. Tämä varmaan on yleinen lääketieteellisten opintojen ominaisuus (lääkiksessä nyt vaan pitää opetella esim. satoja latinankielisiä termejä ulkoa), joka ehkä korostuu täällä Tartossa. Opinnot voivat olla täällä myös tietyllä tavalla stressaavampia, sillä koulusta lentää oikeasti ulos 3 hylätyn koeyrityksen jälkeen.

Tartossa on kuitenkin paljon hyviä puolia. En osaa sanoa vielä klinikkavaiheesta, mutta pre-klinikassa englanninkielinen ryhmä on pieni ja tiivis (meitä on 14), ja opetus siten myös kohtalaisen intiimiä. Asioita on helppo kysyä pienessä ryhmässä, ja proffat ehkä jopa muistavat naamasi ja nimesi. Jos tentin teko jonain tiettynä päivänä ei onnistu, voi proffalle laittaa mailia ja sopia oma koeaika. Kuten sanottu, opetuksen taso voi vaihdella, mutta hyvät opettajat ovat sitten oikeasti hyviä, jopa inspiroivia. Suullisia tenttejä on paljon ekasta anatomiankokeesta lähtien, ja täällä oppii sietämään painetta ja stressaavia tilanteita jo aikaisessa vaiheessa. Tarton teoriapohjalla ja Suomessa suoritetuilla harjoittelujaksoilla yltää varsin monipuoliseen osaamiseen.

Vaikka syksy oli minulle paikoitellen raskas, en ole katunut tänne hakemista kertaakaan. Tykkään Tartosta ja Tarton yliopistossa opiskelusta kovasti, enkä edes haluaisi olla missään muualla :-)

Mikäli Tarton lääkiksessä opiskelu kiinnostaa, hakuohjeet löydät täältä. Tsemppiä kaikille hakijoille :-)