Sivut

lauantai 19. marraskuuta 2011

Tarton lääkis & SAT Biology - osa 3

Miksi Tartto?

Tarton lääkis on käsittääkseni monelle suomalaiselle varavaihtoehto; jos ei päästä Suomeen, niin varmuudeksi haetaan myös Tarttoon. Tarton suosio on kasvanut viime vuosina kai aika lailla, ja sen myötä myös pisterajat ovat nousseet. Tarton reissullamme kävimme ihan paikan päällä yliopistolla kyselemässä, ja sain tietää että vuonna 2011 lääkikseen hakijoita oli reilu sata, ja sisään päässeitä 16. Alin pistemäärä, jolla koulun ovet avautuivat, oli 700 - aiempina vuosina kai 660:kin pääsi sisään. Maksimipistemäärä on siis 800, eli vaadittu pistemäärä on aika korkea.


Tartu Ülikool

Yksi syistä siihen, etten hae Suomessa lääkikseen on juurikin pääsykokeen haastavuus - minulla ei ole mahdollisuutta tai kiinnostusta ottaa puolta vuotta irti työnteosta ihan vain pääsykoelukua varten (saatika sitten useampana vuotena, jos kerrasta ei pääse sisään). Lukion kemia ja fysiikka eivät ole kovin freesinä mielessä, sillä kävin molempia yhdet kurssit. Matemaattisiin aineisiin oli lukioaikana aikamoinen asenneongelma, ja kielinörttinä keskityin muihin juttuihin (kuten englantiin, ranskaan, ruotsiin, espanjaan, latinaan ja japaniin). Lääkishaave oli silloin jo ujona mielessä, mutten uskonut pärjääväni pääsykokeissa; tästä kirjoittelin hetken aikaa sitten. Alun perin suunnitelmana oli käydä aikuislukion puolella kemian ja fysiikan kursseja, mutta keksin sitten hakea Tarttoon, jonne hakeminen on itselleni aika paljon ongelmattomampaa.


Riippuu ihan omista vahvuuksista, minkälaisessa kokeessa pärjää. Olen nopeahko lukemaan ja aiheen termistö on englanniksi tuttua, joten SAT-koetyyppi tuntuu minulle helpolta. Jos taas fysiikka ja kemia on omia vahvuuksia, eikä englanti kuulu niihin, voi kotimaan pääsykokeet olla paljon helpommat. Noin yleisesti olen aika varma, että SAT on monelle aika paljon helpompi vaihtoehto, mutta arvelisin tämän olevan pitkälti englannin kielen osaamisesta riippuva tekijä. Kaikkea voi kuitenkin oppia, jos vain haluaa.


Suomessa lääkikseen hakeminen ei olisi minullekaan mikään mahdottomuus, mutta erittäin paljon vaikeampaa. Muitakin syitä on - M harrastaa viron kieltä ja puhuu sitä täysin sujuvasti, ja olemme yhdessä lähdössä Tarttoon. Ilmeisesti kieltä pitää itsekin opetella - opintojen ensimmäiset 2 vuotta tapahtuvat englanniksi, jonka jälkeen kieli muuttuu viroksi! Kieli on suomalaisille kuitenkin aika helppo, ja parissa vuodessa sitä ehtii oppia jo aika lailla (ja kielen vaihduttua viimeistään). Vieras kieli ja toinen maa eivät minua haittaa laisinkaan, mutta moni ei halua lähteä Suomesta muualle.


Myös raha-asiat ovat monelle täysi turn-off, Tartossa opiskelu kun maksaa hulppeat 7400 euroa lukuvuodelta ensimmäisen 2 vuoden ajan. Sen jälkeen hinta ilmeisesti putoaa, mutta ilmaista se ei ole missään vaiheessa, niin kuin Suomessa. Henkilökohtaisesti en ymmärrä raha-argumenttia hakematta jättämiselle, jos lääkikseen oikeasti haluaa. Jos on varma, että pääsee suorittamaan opinnot ilmaiseksi, niin ei siinä mitään, mutta itse ottaisin vaikka triplasti enemmän lainaa, jos sillä pääsen tekemään sitä mitä haluan. Jokainen tyylillään.

Huomenna kirjoittelen omista SAT-koekokemuksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti